Pesusienikurkku

LUFFA – PESUSIENIKURKKU

Pesusienikurkku eli luffa on trooppinen kasvi, joten se vaatii paljon lämpöä kaikissa kasvuvaiheissaan ja pitkän kasvuajan. Se on nimensä mukaisesti kurkkukasvi, ja periaatteessa kasvatus onnistuu pystyyn tuettuna siinä missä kurkunkin.

Tuleentunut luffa valmiina kuorittavaksi, Elina Vuori

Kylvö

Luffan siemenet ovat mustia ja melko isoja, kuin kuoriaisia. Hyvä siemen on hiukan kupera molemmilta puolilta. Niitä voi liottaa muutaman tunnin haaleassa vedessä ennen kylvöä.

Kylvöaika on valittava sen mukaan, että pystyy tarjoamaan taimelle hyvät olot ennen kasvihuoneeseen istuttamista, jolloin kasvihuoneessa tulisi olla vähintään 10 astetta myös öisin. Hedelmien kehitys vaatii aikaa, joten siinä mielessä aikaista kylvöä kannattaa suosia.

Luffa on hiukan oikukas itäjä, joten kannattaa kylvää 2–3 siementä suoraan taimiruukkuun, sillä pieni taimi ei oikein pidä koulimisesta. Itämislämpö on tärkeä, sitä pitää olla vähintään 20, mieluiten vaikka 30 astetta alapuolelta annettuna. Hyvässä alalämmössä siemen itää noin viikossa.

Taimen kasvattaminen

Jatkossakin lämpöä saisi olla reilusti tälle tropiikin kasville. Se on köynnös, joka kiipeää itse kärhiensä avulla esimerkiksi naruja pitkin. Sitä kannattaa varmistaa sitomalla kasvustoa kiinni sieltä täältä. Taimivaiheessa versoja voi kiertää vaikka kiepille ennen istutusta. Karaise ja totuta sisällä kasvaneet taimet aurinkoon varovaisesti.

Kasvihuoneessa luffa vaatii kurkun tapaan hyvän maan, kunnon lannoituksen ja kastelun sekä täyttä aurinkoa. Sivuversoja voi tarvittaessa karsia kurkun tapaan. Sen lehdet eivät kuitenkaan ole kurkun lehtien kokoisia, mutta valloittaa se helposti paikkansa tehokkaasti.

Tärkeää on, kun luffa alkaa kukkia, heti pölyttää käsin ensimmäiset emikukat. Kasvi tekee helposti vain hedekukkia, jos sen olot eivät ole optimaaliset. Näin ensimmäisiä, pulleatyvisiä emikukkia voi joutua odottamaan. Hedekukat ovat kimpuissa versojen päissä. Emikukat ovat lehtihangoissa.

Kehittyvä pesusienikurkku, Elina Vuori

Sadontuotto

Kovin monesta kurkusta kasvia kohti ei kannata haaveilla. Jonakin vuonna kasvatus voi epäonnistua kokonaan – ties mistä syystä. Luffa on jonkin verran oikukas sadontuottaja, ja myös kannoissa/lajikkeissa on varmasti eroja.

Luffan versojen kärjet ja kukkavarret sekä hedelmät on syötäviä aivan nuorena, mutta eipä niitä riesaksi asti taida syntyä meikäläisissä oloissa. Kannattaa siis säästää kaikki alut, jos pesusieniä mielii. Kasvava kurkku ei ole kovin raskas, ja kasvusto yleensä jaksaa kannatella ne hyvin.

Kurkut saavat olla kasvustossa, kunnes ne alkavat kellastua. Yleensä ne pitää korjata vihreinä sisälle, kun syksy tulee vastaan. Vain täyteen kokoon kehittyneillä, ja jo hiukan keventyneillä hedelmillä on mahdollisuus kuivua kunnolla.

Sisällä kurkut asetellaan väljästi tuulettuvaan ja lämpimään paikkaan kuivumaan. Tähän voi mennä viikkoja tai kuukausia. Niitä on tarkkailtava pilaantumisen varalta, ja mädäntyvät koittaa kuoria heti. Silti niistä ei välttämättä tule kunnollisia.

Sisälle korjattavia pesusienikurkkuja, vain yksi on jo alkanut kellastua, Elina Vuori

Pesusienten kuivaus

Kun kurkut ovat kuivia ja ruskeita, ne on helppo kuoria käsin ja ravistella sisällä olevat siemenet talteen. Hedelmää voi joutua hakkaamaan eri asennoissa pitkään, että kaikki siemenet irtoavat.

Osa siemenistä voi olla litteitä ja kevyitä, eikä niillä ole itämisen edellytyksiä. Mustat, pulleat siemenet kannattaa kerätä talteen. Ohuet siemenkuoret on helppo puhallella pois – ulkotiloissa.

Nyt pesusieni on valmis käyttöön pesun ja kuivauksen jälkeen. Se ei välttämättä ole niin tiivis ja täyteläinen, kuin kaupasta ostettu, mutta antaa kyllä mukavan pesutunnon. Sieni kestää pitkään käytössä – ja on kompostoitavissa käytön jälkeen, kuinka ekologista!